Kävin siis nautiskelemassa suurimman työnantajan pöydästä pikkujouluherkut. En mitenkään mässäillyt, mutta söin kaikkea. Ruoka oli OK. En viihtynyt. Viikon päästä perjantaina on pienemmän työnantajan joululounas. Olen tuuminut tätä ennenkin: jos jättää kaymättä, on kuin kieltäytyisi palkasta. Kai menen sinnekin, siellä on tutumpi joukko, ehkä viihdynkin. Totta on, että tavallinen arki on helpompaa uuden elämäntavan opettelemisen kannalta tai... niin, no! Uuteen elämäntapaan on sisällytettävä myös juhlat ja lahjat. Pitääkin olla muutama päivä vedellä ja leivällä. Niinhän se Länsimies neuvoi: syö niukasti (sanoiko ihan, että näe nälkää?) ja joskus harvoin mässäile.