Tein illalla monta tuntia lumitöitä. Ajattelin: nyt laihdun ihan silmissä. Höh... 200 g enemmän kuin viikko sitten. Mitäs minä sanoinkaan!

En ole ikinä ennen nukkunut näin huonosti kuin nykyisin - jo monta viikkoa tai ehkä kuukautta. Väsyneenä olen kiukkuinen ja kaikki vastukset tuntuvat vuoren korkuisilta. Sellaisetkin kuin kaurahiutalepussin putoamiset ja levämiset aamulla lattialle. Minua ei naurata. Tekee mieli olla ilkeä ja purkaa kiukkua kaikkiin. Eniten itseeni.

...kilot!  Jouluiloista on vielä jäljellä kilon verran. Eläimillä sitä kutsutaan rehunkäyttökyvyksi. Jos hevosella on hyvä rehunkäyttökyky, se pysyy hyvässä lihassa vähemmällä ja huonommallakin rehulla. Esimerkiksi suomenhevosella on. Ja tällä suomennaisella (rotu). Jenkkiravurit ovat erikseen. Niitä voisi verrata läpipaskoihin.

Uuteen elämäntapaan, kuten sanottua, kuuluu tietenkin juhliminen silloin, kun on juhlan aika. Huomasin, että sokeri saa aikaan sen, että haluan sitä lisää. Tunnistin oudon pakottavan tarpeen avata suklaarasian ja karkkipurkin kantta sekä ruokakomeron ovea yhä uudelleen ja sen tehtyäni vielä uudelleen ja ... En ollut syönyt suklaata elokuun 1. päivän ja joulun välillä, en juuri muutenkaan karkkeja. No, lakupötkyn silloin tällöin harvoin. Olin huomannut niiden merkityksen selvän vähentymisen - en kaivannutkaan niitä. Mitä opin? Kannattaa kieltäytyä ja nauttia sen tuottamasta suuremmasta ilosta. Paitsi juhlissa!

Tänä vuonna tuntuu joulu olevan hyvin lyhyt. Silti odotan pysähtymistä, rauhoittumista oman vaaran laella kuusen katveessa. Tavallista vähemmän olen koonnut herkkuja, vaikka suurin piirtein kaikkea perinteistä kuitenkin. Onko entinen ilo kaikenlaisten herkkujen ja paljon syömisestä muuttunut hyvän olon iloksi ja kieltäymyksen iloksi - tai kohtuuden iloksi?

Matkan ajattelu tekee hyvää, jo nyt.Hyvä keksintö!

Harmittaa, etten noussut aikaisemmin ja siivonnut. Olisi ollut hyvää aikaa! Tänä yönä en ole vielä nukkunut lainkaan. Kieriskelin sängyssä. Luin. Kuuntelin radiota. Kieriskelin taas ja etsin sopivaa asentoa ja pöllytin tyynyä. Luin taas. Kuuntelin taas radiota. Nousin ylös ja luin sähköposteja, vastasinkin, pelasin freecelliä... Miten tylsää. Aivoni käyvät ylikierroksilla. Mutta paino on pudonnut.