lauantai, 26. elokuu 2006
Koulussa 10:n voimistelija itki
... kun minä jouduin samaan joukkueeseen kuin hän. Olin maailman tai ainakin luokan huonoin liikunnassa. Opettaja ei varmaan nähnyt mitään mahdollisuuksia siihen, että ehdot saatuani juoksuni olisi parantunut. Sain siis armosta kuutosen tai seiskankin liikuntaan. Nyt, kun kukaan ei itke eikä arvostele, kävely on mukavaa - suorastaan ihanaa, kun polkuni kulkee tuulessa helisevän kaurapellon ohi pajupusikkoon, jossa viherpeipot sirkuttavat kuin kanarialinnut. Ovatkohan ne viherpeippoja? Olin kuulevinani sellaisen "tryiiinn..." kuin aikaisin keväällä.
Kommentit